Maailmanloppu kannetaan kotiovelle

Tästä on tullut kamalan vaikeaa. Kaikki on nyt viime kuukausina ollut ylitsepääsemätöntä, en löydä sanoja edes lyhyeen blogitekstiin. Listoihin mä sen sijaan pystyn, tässä siis lista kahden kuukauden asioista:

-yksi tosi onnellinen viikko Espanjassa pikkusiskon kanssa
-Pyhimyksen keikka isosiskon kanssa, en keksi mitään ylisanaa joka kuvailisi sitä iltaa tarpeeks hyvin
-kaksi tatuointia
-yksi kuvaamataidon diplomityö
-kymmeniä päiviä joita en muista

Laitan kuvia diplomityöstä ja muista kivoista jutuista sit kun kaikki on vähemmän ylitsepääsemätöntä.

Conditions of the Universe

Kesä meni ja lukion viimeinen vuosi alkoi, en voinutkaan enää kulkea paljain jaloin. Leikkautin tukan, muutin Pispalaan omaan pieneen asuntoon (täällä on hurjan paljon hämähäkkejä ja kummallisia ötököitä jotka makaa selällään heilutellen jalkojaan). Joinain aamuina kun herään, tuijotan kattoa ja kuiskaan itselleni kotikotikotikoti, tuntuu vieläkin hieman omituiselta. Kaikki on vähän uutta mutta oon vaan innoissani siitä. Oon tutkinut metsiä ja rantoja, palannut kotiin illalla keltaiset kumisaappaat mutaisina mutta olo niin onnellisena että on itkettänyt. Yhtenä päivänä ollessani matkalla metsästä kotiin kohtasin Kurpitsatalon väkeä, valkoisiin pukeutunut mies tuli halaamaan, ja oon miettinyt onko tää paikka oikeesti ees olemassa. Huomenna täysi-ikäistyn, tajusin sen kunnolla tänään kun seisoin liikennevaloissa, mietin että miten tässä näin pääsi käymään.
Niin ja hei, tein Instagramin tuossa joskus. Ei kai sitten muuta.

Worried shoes

Haapsalu ja sen pastellitalot. Mietin kuinka Tia kuuluisi tänne, kaikkien ruusujen ja merituulen keskelle. Tallinnassa skeittasin yöllä yksin kaduilla, seuraavana päivänä asfaltti-ihottuma polvissa kun halkeama kadussa palautti todellisuuteen tunteesta että olisin haavoittumaton.

Olin Helsingissä. Näin Katjan, joka näytti mulle kaupunkia ja luki runoja ääneen antikvariaatissa. Juotiin teetä ja koko päivä oli niitä sellaisia joita jää kaipaamaan. Illalla Katja lähetti runon joka oli hemmetin kaunis, itketti vähän bussissa kun luin sitä moneen kertaan läpi.

Oli Lappi ja tanssin suonreunalla, sudenkorento laskeutui ohimolle ja olin niin onnellinen että nauroin ääneen. Tuulinen Norjan pikkukylä, metsähautausmaa jossa vanhoja hautakiviä (Vi glemmer deg aldri, silti kukat lakastuneita ja muistopaperit märkinä maassa tuulen vietävinä)

Kesän parhaita asioita on kauniit yöt ja hiljaiset aamut jolloin on aikaa vaan olla, juoda teetä puoli litraa ja tehdä aamiaista alusvaatteisillaan. Oon alkanut käymään juoksemassa mutta joka kerta harhaudun alkuperäisestä tarkoituksesta ja eksyn tutkimaan metsiä ja peltoja, taidan olla liian utelias että voisin vaan juosta kaiken ohi. Tän kuukauden juttuja on ollut vanha kulkutautisairaala, Wes Andersonin elokuvat, muinaisuskonnot ja riimut sekä metsä. Huomenna lähdetään Viroon enkä oikein tiedä miten päin olla, oon kauhean iloinen tulevista päivistä.

Puolet on satua ja puolet on liikaa

Heavydirtysoul

  

Olin mallina Helloconissa suunnittelijoiden muotinäytöksessä Lorina Liddellin osuudessa! Asu on Neb aaran do'ta.

Oon päättänyt että en halua enää pelätä kaikkea ja kaikkia, en haluu enää olla helvetin ahdistunut ja pelokas ja leikkiä olevani näkymätön kaikkialla mihin meen. En oo nähnyt kunnolla ihmisiä pitkiin aikoihin koska muiden seurassa en osaa ajatella muuta kuin juoksejuoksejuoksepiiloon. Nyt yritän muuttua ja piilottaa ne pahat ajatukset, ja sen sijaan että juoksisin kaikkea pelottavaa pakoon juoksen suoraan kohti (vaikka saatan panikoida on parasta tuntea itsensä hetken ajan kaikkeen kykeneväksi ja pelottomaksi) Kaikesta ahdistuksesta huolimatta mulla on melko hyvä fiilis asioista tällä hetkellä, jes jes.