perjantai 7. elokuuta 2015

Worried shoes





Haapsalu ja sen pastellitalot. Mietin kuinka Tia kuuluisi tänne, kaikkien ruusujen ja merituulen keskelle. Tallinnassa skeittasin yöllä yksin kaduilla, seuraavana päivänä asfaltti-ihottuma polvissa kun halkeama kadussa palautti todellisuuteen tunteesta että olisin haavoittumaton.





Olin Helsingissä. Näin Katjan, joka näytti mulle kaupunkia ja luki runoja ääneen antikvariaatissa. Juotiin teetä ja koko päivä oli niitä sellaisia joita jää kaipaamaan. Illalla Katja lähetti runon joka oli hemmetin kaunis, itketti vähän bussissa kun luin sitä moneen kertaan läpi.




Oli Lappi ja tanssin suonreunalla, sudenkorento laskeutui ohimolle ja olin niin onnellinen että nauroin ääneen. Tuulinen Norjan pikkukylä, metsähautausmaa jossa vanhoja hautakiviä (Vi glemmer deg aldri, silti kukat lakastuneita ja muistopaperit märkinä maassa tuulen vietävinä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti